Onpas siitä aikaa kun viimeksi kävin kirjottamassa ei vaan oo okein nyt löytynyt aikaa tälle! Ruokailujen suhteen päivät on menny aika penkin alle. Liikuntaakaan ei ole oikein tullut harrastettua muuta kuin tuota työtäni. Paino oli tänään aamulla 73.4. En siis oo ainakaan kauheesti lihonnu vaikka sitä eniten pelkäsin.

Lauantaina olin taas vaihteeksi hautajaisissa. Mä en haluu enää mennä niihin. Musta alkaa tuntuu että kaikki mun läheiset kuolevat ja kohta mä olen aivan yksin. Mä en kestä enkä jaksa! Hautajaisten jälkeen söin kasvispasteijoita ja tosi hyvää täyte kakkua sukulaisteni pakottamana. Kuulemma olin laihtunut niin kauhiasti että täytyy saada vähän lihaa luitten ympärille. Olipas taas niin kiva kuulla. Hautajais päivänä mulla loppu myös tupakat niin päätin nyt kokeilla ihan huvikseni montako päivää pystyn olemaan ilman. Tiedä vaikka se olisi lopullista. En voi sanoa itselleni että lopetan koska silloin haluan tupakkaa aivan älyttömän paljon. Nyt vain mietin että voin aloittaa jos siltä tuntuu mutta ensin yritän olla ilman. Tänään oon ollu 3 päivää eikä oikeastaan ole edes kauheasti tehnyt mieli. Töissä on pahinta kun pitäisi taukoja pitää. En mä tiiä mitä ei-tupakoivat ihmiset tekee tauoilla. Istuu? Mä päätin etten pidä taukoja. Sillähän siitä päästään. Toivottavasti paino ei nyt kauheasti nouse tämän tupakan lopettamisen takia!

Eilen kävin myös silmäleikkauksessa joten nyt oon loppu viikon sairas lomalla. Mul oli joku ihme rauhanen menny silmästä tukkoon niin että kaikki möhnä mitä sen rauhasen ois pitäny pullautella ulos jäi nyt sinne sisälle. Se siis kasvoi tuohon mun luomeen sellaseksi pallukaksi. Kuulostipas ällöltä. Joka tapauksessa nyt vihdoin sain lääkärin ajan ja se poistettiin paikallispuudutuksella. Se oli todella pelottavaa ja meinasin saada paniikkikohtauksen kun unohdin hengittää kun pelotti niin paljon. Loppuvaiheessa uskalsin jo puhua ihan normaalisti ja kysellä mitä lääkäri tekee mutta se alku oli todella kauheaa. Toivottavasti en joudu sinne enään koskaan uudelleen.

Mul on tullu vauvakuume! Mulle joka en osaa tehä vauvojen kanssa yhtään mitään. Mä en edes halua pyöräyttää pentuja koska pelkään että se sattuu niin paljon. En ymmärrä mä nään melkein joka yö jotain vauvaunia ja unia siitä kuinka minä ja mieheni asumme yhdessä isossa kodissa. Mul on tullu joku pesänrakennus vimma. Mä haluisin vain elää ihanaa perhe-elämää! Apua oi ei tullu mun suusta. Mä en enää oikeesti ymmärrä itseäni. :D

Jepujee mutta nyt lähden valmistautumaan lääkärille menoon. Käyn sopimassa miten lääkitystä hoidetaan jatkossa, kun lopetan tuolla käynnit.