Uusi elämäni on mennyt hyvin vaikka pieniä lipsahduksia tulee kokoajan. Unohdan etten saa kiukutella tai en muista jotain koulutehtävää mikä olisi pitänyt tehdä. Mutta ei se ole niin vakavaa. Tärkeämpää on että muistan ja noudatan sääntöjä suurimmaksi osin ja olen iloinen!

Toissapäivänä aloitin taas masennuslääkkeiden popsimisen. Mä en tiiä oon ollu nyt varmaan kohta kuukauden verran syömättä niitä enkä tiedä miks. Mä en kai vaan ole muistanut. Näitä kyseisiä lääkkeitä oon syöny tammikuun alusta asti ja lääkärin&psykologin mukaan täytyy syödä vielä yli ens joulun. Se voi olla ihan hyväkin asia tai siis onkin koska tänä talvena EN HALUA masentua! Mä haluun käydä kouluni loppuun vihdoinkin. Se miksi nyt tällä kertaa masennuin johtui siitä että kolme minulle läheistä ihmistä meni melkein samalla kertaa. Kaksi kuoli ensin ja vain pari viikkoa myöhemmin meni kolmas. En vieläkään usko enkä halua puhua asiasta. En ole edes käynyt heidän haudoillaan. Mä en vain pysty, koska se että näen ne hautakivet jossa lukee heidän nimensä. Se tarkoittaa että ne on oikeesti kuollut! Monta kertaa oon ollu menossa mutten oo sitten kuitenkaan sinne mennyt. Ehkä vielä joku päivä.

Nyt mä juon kahvia ja mietin mitä kirjottaisin. Mä oon todella huono kaikissa kirjotus tehtävissä, koska mullei yksinkertaisesti tuu ikinä mitään mieleen. Sekä mä kirjotan kieliopillisesti ihan päin pyllyä! No mullehan tää on tarkotettu eikä muille ihmisille jos joku haluaa  lukea niin se lukee. :D

Noh jospa mä nyt lähden vaikka tupakalle tuonne kauniiseen ulkoilmaan ja tuun illallla kirjottaa lisää jos siltä tuntuu.