Nyt se on päätetty mun on pakko painaa 55kg ensi lokakuussa. Se on vaan pakko! Mulla ei ole vaihtoehtoja. Mä  haluan näyttää mun yhdelle kaverille että mä oon pienempi ja hoikempi kuin se. Mä oon kaunis ja luinen! Kukaan ei voi estää mua tässä suunnitelmassa. Mulla ei vain ole vaihtoehtoja. Tänään menen salille ja treenaan kunnolla ja huomenna ja ylihuomenna jaja.. Niin kauan kunnes olen pieni.

Nyt paino pysyny samassa koska en oo jaksanu sen ihmeemmin siihen panostella. Perjantaina alkaa koeviikko ja en jaksa lukea. Mun pitäis mut en vaan jaksa. Mua ei suoraan sanottuna kiinnosta yhtään pääsenkö läpi kokeista vai ei. Mä en tiiä mitä mä haluun mun elämältä. Mitä mä teen kun mun koulu loppuu ens keväänä. Mä en haluu olla aikuinen ja tehdä päätöksiä. Mun psykologi sano mulle et mul on ongelmia kasvaa aikuiseksi. Hyvä huomio! Varsinainen Sherlock Holmes se akka! Mä oon tienny sen jo pitkän aikaa mut mä en vaan tiiä mitä tekisin asialle. Voiko sille edes tehdä mitään. Mua masennuttaa taas niin pirusti enkä mä haluu syödä. Mä en haluu tehä mitään. Mä haluun vaan kääriytyy peiton alle ja hävitä pois. Voi kun se  kävisikin vaan niin. Voi kun kaikki olisi niin yksinkertaista että voisi vain kadota pois. Lopettaa syömisen ja kadota, kuihtua pois. Kukaan ei varmasti edes huomaisi että olen kuollut.

Mun paino ahdistaa mua. Menin tänään vaa'alle ja se on vaan niin suuri luku. Menin peilin eteen ja näen vain läskiä. Läskiä joka tursuu joka puolelta. Mitkään vaatteet ei näytä  hyvältä ku oon tällanen läskipossu. Ihraperse. Mun kasvot on niin tursokkaat. Käsissä vaan hyllyy. Mun sormet on kuin nakit. Jaloista puhumattakaan. Mä oon kokonaisuudessaan sen näköinen kun oisin joku vanha tursahtanu spurgu mummo. Mä haluun vaan niin paljon olla pienempi!

Anteeks tällanen postaus! Tänään vaan on jotenkin tämmönen päivä!

1539596.jpg